Googlailin hetken meditaatiota tarkistaakseni sopiiko minun harjoittamani variaatio määritelmään, ja kyllä vain – käsite on niin laaja, että samaan lokeroon menee kaikki hienoisesta hiljentymisestä yantran ja mantran käyttöön, rukoukseen ja alitajunnan kapasiteetin avaamiseen.
En kokenut mitään tarvetta hiljentymiselle aikaisemmin. Etenkin parisuhteessa ollessa sain tarvitsevani rauhoittumisen toisen seurassa, hiljaa halaten. Mutta itsekseen ollessa tulee helposti täytettyä päivät äänellä ja toiminnalla niin totaalisesti, ettei väliin jää hiljaisuutta kuin pari sekuntia aamusta kun aivot heräävät tarpeeksi että jaksavat antaa käskyn sormille avata radion, ja illalla muutama hetki ennen nukahtamista.
Meditaatio kuulostaa kummalta, joogihippihämäryydeltä, sille ei kai ole suomenkielistä vastinetta. Minulle se on rauhoittumisharjoitus. Risti-istunnassa keskityn hengitykseeni kuten astanga-tunneilla on opetettu, venyttelen hengitystä sisään ja ulos, yritän raivata ajatukset pois tieltä, mutta yleensä vain huvitun siitä miten kummallisia asioita tulee mieleen kun yrittää olla ajatuksia ilman. Seuraan hieman ulkopuolisena rauhattoman mieleni poukkoilua.
Joogaope sanoi kerran kivasti, ettei kroppa voi rentoutua jos mieli ei rauhoitu. Totaalinen rentoutuminen vaatii siis mielen hallintaa.
Toivon näistä harjoituksista olevan joku päivä apua myös helposti levähtävään keskittymiseeni. Aika näyttää. Mutta tässä vaiheessa voin suositella kokeilemaan meditaatiota tai hiljentymistä ihan vain jotta päivässä olisi edes se yksi hetki jolloin voi olla ihan rauhassa. Jopa omilta ajatuksiltaan.
