Olen himosta vapaa

Ystävät, tutut, työkaverit ja perhe tuntevat minut siitä miten silmäni syttyvät loistamaan kun tarjolla on herkkuja. Jäätelö, popcornit, karkki, kakut, pullat… kaikki ovat saaneet aikaa mielihyväreaktion vailla vertaa.

Vaan viime aikoina jokin on muuttunut. Ei tee enää mieli. Kävelen Makuunin ohi, eikä ajatus karkista kutkuta. Maistelen marjapiirakkaa mutten ahmi.

Kerrassaan omituista.

Voisikohan olla, että jonkinlainen tasapaino pään sisällä on löytynyt. Toivon niin. Vannetanssin ja poin pyörityksen myötä myös tietokoneen kanssa vietetty aika on vähentynyt. Onko mahdollista, että uusien harrastusten myötä herkkuhimoni on laantunut?

Olen syönyt pahaan mieleen niin kauan kuin muistan, mutta nyt se ei edes toimi. Jos on paha mieli ja syön siihen pussillisen karkkia, on tuloksena vain huonompi mieli. Hyvin erikoista. Aikaisemmin syöminen on auttanut, ja sen jälkeisessä sokerihumalan krapulassa nukkumaan sammuminen korjannut loput.

En vahtaa painoa, en laske kaloreita, mutta olen silti laihtunut.

Hämmentävää ja iloista. Katsotaan miten kauan kestää.

Mainokset

Tietoja koralli

S. 1979, reissaaja, hyvää elämää etsimässä. Kirjoitan kahta blogia, yhtä matkoista ja toista elämän oivalluksista. kevennetty.wordpress.com kannella.wordpress.com
Kategoria(t): Hyvinvointi, Paino, Tasapaino Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s