Rahan arvo

Perinteisempi oivallus – ei sitä rahaa oikeasti tarvitse näin paljon. Vapaa-aika olisi paljon arvokkaampaa. Miksi tehdä viisipäiväistä työviikkoa viiden viikon vuotuisilla lomilla kun voisi karsia menoista ja saada lisää aikaa harrastuksille ja ystäville?

Moni kaverini on jo tähän havahtunut. Kolme tai neljä työpäivää viikossa riittää kattamaan pakolliset kulut ja pikkuisen jää huvirahastoonkin. Konsultilla on kunnollinen tuntipalkka joten päiviä voi lyhentää reilusti, asunnonomistaja voi tehdä minimaalisten asumiskulujen puolesta kolmea päivää viikossa, herkästi stressaantuvalle neljä päivää viikossa on se minkä jaksaa toimistolla nököttää jotta saa lainat maksettua.

Vaihtoehtoisesti voi paiskia normipäivää vaikkapa vuoden päivät ja pitää sitten pidempiä vapaita, joihin systeemikin kannustaa. Vuorotteluvapaa, opintovapaa, sapattivapaa, lomarahat vapaana eikä rahana – 2 kk, 6 kk, 12 kk…

Työelämä on hyvinkin joustavaa kun sitä joustoa keksii pyytää tai itselleen järjestää, ja elämä on laadukkaampaa omien projektien parissa (olettaen ettei duuni ole juuri se mikä saa silmät syttymään).

**

Mitä minun onneni vaatii? Tarpeeksi rahaa jotta pystyn tekemään mitä? Poit ovat lähes ilmaiset, vanne ei maksa juuri mitään. Sukeltaminen on kallista, leijailu on kallista. Pitää olla varaa ostaa kunnollista ruokaa. Reissata.

Tein pienen taulukon johon laitoin y-akselille kustannuksen (asteikolla 1=edullista, 5=kallista), ja x-akselille sen miten paljon onnea saan kyseisestä kohteesta (asteikolla 1=paljon, 5=vähän). Siihen lätkin pallukoita sen mukaan miltä tuntuu. Tällaisen pikapriorisoinnin tuloksena tajusin, että monet asiat joista nautin suuresti ovat lähes ilmaisia. Pari esimerkkiä
– Paljon onnea, pieni kustannus: kavereiden tapaaminen, vannetanssi, poiden pyöritys, tanssiminen, pulkkailu hyvässä seurassa…
– Vähän onnea, suuri kustannus: asunnon koko, muodikkaat vaatteet, kauneudenhoito, elektroniikka…
– Paljon onnea, suuri kustannus: asunnon sijainti, harrastusvälineet, laskettelu, matkustus…
– Ei vaikuta juuri onnellisuuteen, mutta on edullista: juoksulenkit talvella.

Päätin siis karsia menoja siitä luontevimmasta päästä – vähän onnea antavista kalliista asioista.

Mitenköhän 70v. minä näkee tämän homman? Harmittaako silloin etten säästänyt ihan pipona kolmekymppisenä ja sijoittanut rahojani omistuskämppään, vai osaanko edelleen iloita siitä että tuli nähtyä ja koettua vaikka lopulta köyhää olisikin? Toivottavasti elämänkokemus menee silloinkin kaiken edelle. Pusuja sille mummelille joka tätä 40v. kuluttua lukee, ja anteeksi etten säästänyt.

Mainokset

Tietoja koralli

S. 1979, reissaaja, hyvää elämää etsimässä. Kirjoitan kahta blogia, yhtä matkoista ja toista elämän oivalluksista. kevennetty.wordpress.com kannella.wordpress.com
Kategoria(t): Elämän tarkoitus, Hyvinvointi Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s