Tatuoinnin merkitys

Ei minun ollut tarkoitus tatuoida isäni kuolemaa iholleni, mutta siinä se on – musta ruusu, jonka otin 16-vuotiaana. Se oli tatskaajan valitsema satunnainen kuva, jonka otin koska pysyvä kuva iholla kuulosti hienolta.

Mutta tatuonnin tarina muuttuu. Vuosia myöhemmin on kovin selkeää, että vanhempani maksoivat tatskan minulle vain koska isän kuolemasta oli niin vähän aikaa, ja miten ilmaisin poismenosta aiheutunutta järkytystä eri tavoin myös ulkonäköni kautta.

Kämppikselläni on hieman vastaava tarina. Hän otti aikanaan köynnöksen selkään muistuttamaan itseään siitä, että hän on osa luontoa. Nykyään se muistuttaa häntä silloisesta paikasta ja elämäntilanteesta, ja hän on jatkanut tatuointia merkeillä muista paikoista joissa hän on tuntenut olevansa kotonaan.

Erityisesti avioeron jälkeen tuli suuri hinku lisätä jotain mielenkiintoisampaa omaan ihoon (ruusu on aika tylsä näin aikuisen silmin). En kuitenkaan halunnut ero-tatskaa, ja sehän siitä olisi tullut, olisi se kuva ollut sitten mitä tahansa. Nyt erosta on jo pari vuotta ja olen itsenäinen, onnellinen & vapaa, mutta mietin mitä assosioin mahdolliseen tatskaan vuosien kuluttua, jos sen nyt otan. En siis todellakaan kadu tuota ensimmäistä kuvaa, kunhan olen varovaisempi tulevien suhteen.

Oma pohdinta jatkuu, mutta kaikille teille tatuointeja harkitseville vinkiksi, että kannattaa kuvaa ottaessa miettiä millaista elämä on nyt, ja haluaako muistaa tämän hetken ikuisesti.

Kategoria(t): Tasapaino | Avainsanat: | Yksi kommentti

Minimalismin elitismi

Tavarasta luopuminen kuulostaa äkkiseltään elitismin vastakohdalta, mutta olen todennut, että suuri syy oman luopumisen helppouteen on se, että tiedän voivani milloin tahansa kävellä kauppaan ja ostaa sen mitä puuttuu. Ei tarvitse säilöä vanhoja vaatteita josko ne vielä joskus mahtuisivat päälle, tai vanhaa kännyä siltä varalta että nykyinen laukeaisi tms. kaapin täytettä.

Kirjoittelen hyvin etuoikeutetusta asemasta. Minulla on kaikkea mitä haluan ja tarvitsen. Olen terve, itsenäinen, henkisesti tasapainoinen, minulla on ammatti ja ura, olen loistavassa iässä… Kaikki on kovin hyvin.

Hyvä analogia lienee ruokaan. Silloin kun sitä oli Suomessa vähän, oli massa muodikasta, nyt kun sitä on lähes kaikkien saatavilla liiaksi asti, on hoikkuus arvostettua. Taustaoletuksena, että kaikilla on varaa hamstrata määrällisesti paljon tavaraa.

Netistä bongaamissani tavaralistoissa (listoja mitä tavaraa henkilöllä on vielä jäljellä) tuntuu aina olevan paljon elektroniikkaa ja merkkivaatteita. Siellä on MacBookit, järkkärikamerat, Kindlet, hybridi-polkupyörät, Adidakset jne… Toki voi olla niinkin, että kun esineitä on vähemmän, niinhin muutamaan voi panostaa rahallisesti enemmän, mutta mitä jos olisikin oikeasti järkevää säästää sitä vanhaa akvaariota, käyttämätöntä herätyskelloa tai toista paria kumisaappaita?

Mielestäni sekä rikkaiden että köyhien – aivan kaikkien – on hyvä miettiä suhdettaan roinaan ja tehdä inventaariota omassa elämässä, mielenkiintoista kuitenkin pohtia erilaisia elämäntilanteita. Esim. millaista on lapsiperheen minimalismi verrattuna sinkkuun tai pariskuntaan jne.

Kategoria(t): Minimalismi | Avainsanat: , , | Kommentoi

Vailla vakinaista asuntoa – vapaaehtoisesti

Seitsemän muuttoa vuodessa ylittää kai keskiarvot. Väliaikaisesta kimppakämppähuoneesta tai asunnosta toiseen; oikeastaan viimeisimmästä vakkariasunnosta on jo pari vuotta aikaa. Elämä on ollut murroksessa, joten en ole halunnut pesiytyä tai sitoutua mihinkään.

Mikä on muuttunut?

Tavaraa on vähemmän, luonnollisesti, ja se vähenee muutto muutolta. Ei jaksa roudata paikasta toiseen tilpenhööperiä sentimentaalisista syistä tai ilman aitoa tarvetta. Jos en ole jotain vaatetta käyttänyt edellisen muuton jälkeen, niin tuskin tulen käyttämään ennen seuraavaa asuntoa.

Paikan tunnistaminen kodiksi lähtee pienemmistä asioista. Tietokone netissä, omat lakanat sängyllä, paikka hammasharjalle. Nuo ikuiset Ikean pahvilaatikot voisi jotenkin koristella, niin paljon niitä tulee katseltua 😉

Vähien tavaroiden löytäminen ja järjestys on tärkeä. Asuin hetken porukoillani, ja joku siirsi huoneessani tavaroita poissaollessani. Sain kohtauksen. En ollut siis vihainen kenellekään, vaan jouduin ihmeelliseen epävarmuuden tilaan. Ihan kuin koko maailmasta olisi pudonnut pohja, koska en enää tiennyt missä asiat ovat. Mihin laatikkoon kurottaa jotta saisin hiukseni harjattua, mistä löytyy yöpaita tai hammasharja. Opin erityisesti huomioimaan ne tavarat, joita tarvitsen päivittäin. Tiettyjen juttujen täytyy olla käsillä jotta mieli on tyyni.

Pää kestää nykyään muutosta paremmin kuin aikaisemmin. Jossain ihmisen suurten elämänkriisien listassa oli yhtenä kohtana muutto, joka rinnastettiin avioeroon ja lapsen syntymään. Eipä muutot tunnu enää juuri missään (vain hienoista haikeutta silloin tällöin).

Mikä mahdollistaa?

Minulla on aina paikka kotikodissa. Vanhemmille voi mennä jos ei löydykään kämppää. Heidän autotalliinsa voi roudata ne tavarat joita uskoo vielä joskus tarvitsevansa, muttei juuri nyt (he eivät tosin ilahdu). Se tausta luo turvaa.

Perheeni tulee muuttoavuksi pyydettäessä – hieman vastahakoisesti, mutta kuitenkin.

Osoitteeni on vanhemmillani, tosin kaiken mahdollisen postin olen siirtänyt sähköiseen muotoon. Tiliotteet, laskut, palkkanauhan.

Tulot ovat edelleen normaalit, mutta rahaa jää enemmän käytettäväksi kuin ennen – elämänlaatu on parempi.

Mitä hyötyä?

Juttelin tänään erään naisen kanssa joka oli elänyt viisi vuotta kavereiden nurkissa ja siellä täällä (tosin nyt neljä viimeistä vuotta miesystävänsä kanssa ihan normaalisti). Hän kertoi miten opettavaista aikaa se oli. Kulutustottumukset muuttuivat, itsetunto parani, suhde tavaraan muuttui, tavallisuudesta ja rutiineista tuli luksusta.

Jaoimme myös kokemuksen hetkessä elämisestä. Minä vien tämän tietyn tilan maailmassa, missä ikinä olenkin. Kuulun tähän hetkeen. Hänellä oli ollut sellainen vahva oivalluksen hetki risteyksessä talvisessa Petroskoissa. Minulla El Salvadorin pimeällä tiellä rinkka selässä.

Rahaa säästyy muihin juttuihin kun ei ole asuntolainaa tai säännöllistä vuokraa. Väliaikaiset asunnot saa usein aika edullisella kuukausivuokralla, johon kuuluu sähkö, vesi ja netti. Ei tule laitettua pennin jeniä sisustukseen, huonekaluihin tai keittiövälineisiin.

Tutustuu uusiin ihmisiin. Yhdestä vuokraemännästä tuli ystävä, parista kimppakämppä-kämppiksestä on tullut kavereita.

****

Olisinko valinnut nämä monet muutot jos olisin vuosi sitten tiennyt olevani Helsingissä koko vuoden? Kyllä vain. Mitään en vaihtaisi pois 🙂 Vaikka oli se aika rankkaa silloin alussa.

Entä kuinka pitkään voisin kuvitella eläväni näin? Ei aavistustakaan. Oletan, että raja tulee joskus vastaan. Kuuntelen itseäni, ja teen päätöksiä fiiliksen mukaan.

Suosittelen kokeilemaan jos elämäntilanne sallii. Sekä kodista että tavarasta irrottautumista. Silloin todella tuntee olevansa vapaa.

Kategoria(t): Elämän tarkoitus, Minimalismi | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Abloy 4190 lukkorunko

Juu, ei ihan tavallinen aihe tällaisessa höpöttelyblogissa, mutta kun netissä on puute!

Meinasin tänään jäädä muuton jälkeen uudessa huoneessani ovettomaksi, kun kahva ei enää kääntynytkään. Onneksi veli oli paikalla, kaivoi näppäränä miehenä ruuvarin repusta ja avasi koko höskän. Lukkopesä hajosi tähtipölyksi lattialle, ja vei aika monta tovia osasia sovitella. Yritin etsiä kuvaa siitä, miltä lukkorungon pitäisi näyttää, jotta osat olisi saatu oikeisiin kohtiin takaisin, mutta koko maailman leveästä verkosta ei sellaista löytynyt.

Piti siis korjata puute. Tässä teille tee-se-itse-miehille jotka olette vahingossa leväyttäneet lukkorungon pirstaleiksi ja kokoaminen tuottaa päänvaivaa.

Abloy 4190 lukkorunko sisälmyksineen. Melkein siinä kuosissa kun se lopulta toimi (yksi pieni jousi joutui hukkaan kuvan ottamisen jälkeen, mutta suunnilleen toimiva ratkaisu kuvassa).

Aboy 4190 lock case opened

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: | 5 kommenttia

Minä olen kaunis, sinä olet kaunis

Kirjoittelin jo aikaisemmin siitä miten olen opetellut rakastamaan vartaloani. Tajusin miten epäkohtelias olen ollut itseäni kohtaan. Enhän huomauttelisi kenellekään muullekaan selluliitistä tai ylimääräisistä kiloista. Miksi tekisin niin itselleni? Vanhan kultaisen säännön voisi hyvinkin kääntää toisinpäin – kohtele itseäsi niin kuin kohtelet muita.

Oman vartalon arvostaminen on välillä vaikeaa, vaikka se on niin kiltti ja mukautuva. Se pullistuu kun syön enemmän, se kasvattaa lihaksia kun treenaan, se taipuu kun venyttelen, se voi huonosti jos jätän syömättä. Se reagoi kuuliaisesti kaikkeen mitä teen.

Ihoni tuntuu käsissä pehmeältä, tunnen lihakset reisissäni kun treenaan, minussa on kauneutta, saan vartaloni kautta kaiken fyysisen hyvänolontunteen. Miksi pilaisin kokemuksen itsestäni etsimällä vain puutteita ja vikoja. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Ei viisi kiloa hoikempana tai luomettomana tai rypyttömänä tai paksuhiuksisena tai pienikokoisena tai kiinteänä… Nautitaan tästä hetkestä ja minästä.

Katselen usein ihmisiä bussissa ja kaduilla miettien tietävätkö he miten kauniita he ovat. Osaavatko arvostaa sitä mitä heillä on. Vanhan ihmisen ryppyinen arvokkuus, nuoren siloisuus, tyttöjen vikkelät liikkeet, pultsarin ahavoituneet posket ja paksut sormet, keski-ikäisen itsevarma katse. Erityisesti nuorille standardista poikkeaville tytöille tekee niin mieli käydä kertomassa heidän kauneudestaan. Mutta ehkä he tietävät sen jo. Toivon niin.

Kuulin kerran sanottavan ”kaikki ystäväni ovat kauniita”. Mietin lausahdusta usein. Se on niin totta. Minunkin ystäväni ovat kauniita. Ja minä olen yksi niistä kauniista ystävistä. Tunteminen, ilmeet ja eleet, se miten hän katsoo minua, joku kiinnostava yksityiskohta – nämä tekevät ihmisistä kauniita minun silmissäni vaikka he olisivat ulkomuodoltaan hyvinkin persoonallisia. Vastaava kauneus täytyy löytää itsestään. Katsoa itseään niillä silmillä. Lempeästi rakastaen.

“Your body is a temple, but only if you treat it as one” -Astrid Alauda

Uskon, että rakkauden ja hyväksymisen kautta löytyy myös omaa kroppaa kunnioittava tapa elää. Olen usein käyttänyt ruokaa negatiivisten tunteiden hoitajana, ruumiin rankaisijana, alakulon syventäjänä, mutten halua tehdä sitä enää. Haluan syödä mielihyvällä. En missään tapauksessa ole hoikka – päin vastoin, painan ehkä enemmän kuin koskaan, mutta se ei oikeasti haittaa. Tiedän eläväni oikein. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa, käsittämättömän terve, voimakas ja taipuva. Miksi nostaisin painon tärkeimmäksi hyvää oloa määrittäväksi tekijäksi.

Löysin hyvän artikkelin netissä smurffaillessa, “10 Ways to Love your Body“, tai oikeastaan spinoffin siitä, jonka linkin jo hukkasin. Alla kuitenkin lainauksia ja käännöksiä noista kirjoituksista omalla tulkinnalla ryyditettyinä.

1. Ole tietoinen siitä mihin vartalosi kykenee joka päivä. Muista, että se on elämän instrumentti, eikä vain koriste.

Nauti täysillä saavutuksistasi, pienistäkin. Se voi olla hieman pidempi juoksulenkki, uusi temppu (vaikka kuperkeikka), syvempi venytys, muuttourakasta selviytyminen… mitä vain.

2. Älä anna painosi tai muotosi estää uuden pelin tai lelun kokeilua. Se on kerrassaan huono tekosyy, joka estää sinua pitämästä kivaa.

Äläkä jätä menemättä bileisiin vain koska et mahdu tiettyihin farkkuihin. Been there, done that. Ihan tyhmää.

3. Käytä vaatteita jotka sopivat sinulle hyvin ja joissa tunnet olosi hyväksi. Käytä aikaa ja energiaa siihen, että valitset vaatteet joissa olet itsevarma.

4. Kiinnitä huomiota kaikkeen hyvään kropassasi, älä vikoihin. Käytä enemmän aikaa miettien mikä sinussa on kaunista kuin virheiden etsimiseen ja peittelyyn.

5. Ole kiitollinen terveydestäsi. Se on onni ja lahja, arvosta.

6. Älä tee työtä pysyäksesi kunnossa, vaan leiki. Etsi laji tai tapa liikkua josta nautit.

7. Unohda ikäsi. Jatka leikkimistä ja itsesi haastamista läpi aikuisuuden ja vanhuuden.

8. Älä puhu itsellesi negatiivisesti. Ikinä!

Jos mieleen juolahtaa ”inhoan vartaloani / ihoani / painoani / rintojani / …” Lopeta moinen. Se vain pahentaa tilannetta. Keksi jotain positiivista sen sijaan – ”olen terve / seksikäs / vahva / jne”.

9. Älä anna muiden dissata itseäsi. Jos joku kehtaa kritisoida painoasi tai ulkonäköäsi, kerro heille miltä sinusta tuntuu, usein se johtuu vain ajattelemattomuudesta. Jos tämä ei tuota tulosta, vietä vähemmän aikaa ko. henkilön seurassa.

Muista myös kiittää heitä, jotka saavat sinut tuntemaan positiivisia tunteita itsestäsi.

10. Listaa ihmisiä joita ihailet ja jotka ovat vaikuttaneet sinun elämääsi, yhteisöösi tai maailmaan. Mieti miten paljon heidän ulkonäkönsä vaikutti heidän onnistumisiinsa. Se mitä teet elämässä on niin paljon tärkeämpää kuin mikään pikku vika – vähän suhteellisuutta hei 😉

Tämä on se ainoa vartalo jonka sinä tulet koskaan saamaan. Rakasta sen toimivuutta, yksilöllisyyttä ja kauneutta.

Kategoria(t): Hyvinvointi, Liike, Paino, Tasapaino, Terveys, Voimauttavat rutiinit | Avainsanat: | Kommentoi

Luomulihaa kansalle

Pohjustukseksi loistava blogikirjoitus ravinnon tasapainoisuudesta: http://blogit.mtv3.fi/voisilmapelia/2011/03/29/muutama-ajatus-lihasta-ja-kasviksista/

Olen vakiintunut kavissyöjä, mutta suomalaisten possujen huonosta kohtelusta keskustellessani kaveri kysyi osuvan kysymyksen – mistä sitä luomulihaa saa?

Siskoni opiskelee kotieläintiedettä Helsingin yliopistolla, joten kysäisin häneltä, alla pääkaupunkiseutukeskeistä listaa. Toivottavasti ihmiset löytävät myös tuonne lähteelle, eli tilaamaan lihaa suoraan tilalta joka tarjoaa sioille possumaiset puitteet hyvään elämään. Ei enää makuuhaavoja, ylenmääräisiä antibiootteja, puuduttamatta kastorointeja, koko elämänsä sisätiloissa viettäviä eläimiä jotka eivät mahdu edes kääntymään kopeissaan. Eihän?

Anton & Antonissa museokadulla myydään lihatiskiltä luomua, http://www.antonanton.fi/ . Se olis varmaan keskustassa helpoin tärppi 🙂

Stadin luomussa lönnrotinkadulla en ole koskaan käynyt, mutta kuulemma hyvä valikoima heilläkin: http://www.forump.com/ostoksille/info/lonnrotinkatu/stadin_luomu.html

Olen myös lukenut Kivenlahden K-supermarket Seilorista, jossa ainakin valikoimaa riittää: http://www.seilori.fi/?p=91 jos Espoon suunnille jaksaa suunnata 🙂

Jos on arkkupakastin ja jaksaa hakea isomman satsin, Kiven säästöpossusta saa hakea porsaanlihaa suoraan tilalta http://www.luomupossu.fi/ ja katsella samalla ulkotarhoissa tepastelevia possuja. Nämä syövät vielä proteiininlähteenä suoraan tilalla tuotettua härkäpapua, eivät soijaa! Haaveilin joulukinkun hommaamista säästöpossusta viime jouluna, mutta kaikki kinkut oli myyty jo lokakuussa. 🙂

Kategoria(t): Elämän tarkoitus, Hyvinvointi | Avainsanat: , | Kommentoi

Kolikot kiertoon

En anna rahaa keräyksiin, kerjäläisille tai satunnaisille pummijoille. Ei vain ole ikinä kolikoita taskunpohjalla. Ja toisaalta on henkinen este. Tuntuu vaikealta luopua edes parista eurosta, kun se menee suoraan omasta ”huvibudjetista”.

Reissatessa minulla on erikseen ”höynäytysbudjetti”, jonka summa on reissurahastossa vaikkapa satanen. Idea perustuu siihen, että huiputetuksi tuleminen tuppaa ketuttamaan, mutta jos on henkisesti varautunut, ja sitä varten on jopa varannut rahaa, niin tilanteen valjettua harmittaa huomattavasti vähemmän.

Vastaavasti voisin perustaa normaaliin arkeen vaikkapa 20€/kk budjetin, joka on tarkoitettu satunnaiseen hyväntekeväisyyteen. Uskon, että silloin olisi paljon helpompi luopua lanteista satunnaisille katutaiteilijoille, kaljarahaa tarvitseville alkkiksille ja SPRn lippaille. Täytyy testata, olisi kiva olla jollekin avuksi ja pistää hyvä kiertämään.

Tämä tuli mieleen kun näin rassukan miehen palelemassa ulkona viime viikonloppuna. Olisin halunnut auttaa mutten keksinyt miten. En tohtinut mennä juttelemaan koska olin itsekseni ja hän vaikutti aika epätasapainoiselta. Mietin voisinko soittaa johonkin, mutta en tiennyt kuka auttaisi kylmässä itsekseen höpöttävää miestä. Vasta kun olin jo poistunut tilanteesta tuli mieleen, että olisin voinut aivan hyvin antaa omat lapaseni hänelle – minulla kun oli kahdet. Ja jos taskussa olisi ollut edes vähän rahaa niin siitäkin olisi voinut olla hänelle apua. Ensi kerralla sitten. Valmiimpana ja valppaampana.

***

Loistava blogikirjoitus siitä miten olla antelias: http://www.becomingminimalist.com/2011/05/26/10-simple-ways-to-become-a-more-generous-person/

Mainioita juttuja joita en tullut itse ajatelleeksikaan 😀

Kategoria(t): Elämän tarkoitus | Avainsanat: , , , , | Kommentoi